Toinen vuosi

Pitkältä tuntuneen kesän jälkeen ollaankin jälleen syksyssä ja aloitin jo muutama viikko sitten toisen ja viimeisen vuoteni Indonesiassa. Uutisia tarkasti seuranneet tietävätkin jo, että Indonesia oli yksi pahimmista korona-alueista koko maailmassa heinäkuun aikana. Samaan aikaan kuin lähes kaikkialla muualla maailmassa alettiin purkaa tiukkoja rajoituksia, täällä laitettiin lähes kaikki kiinni moneksi viikoksi. Pitkään koronan kanssa sinnitellyt Indonesia näki tuolloin pandemian pahimman vaiheen. Päivät lähes täysin eristyksissä tuntuivat vain matelevan, ketään ei voinut tavata, mihinkään ei voinut mennä.

Kauan odotetun kesäloman jälkeen paluu Indonesiaan tuntui kuin olisi saapunut aivan uuteen maahan. Ero heinäkuun pahimpien päivien ja tämän jonkinlaisen “uuden normaalin” välillä tuntuu valtavalta. Karanteenista vapauduttuani eräs kollega pyysi minua lounaalle ja epäuskoisena suostuin. Ai siis ihan livenä tavataan? Ovatko ravintolat oikeasti auki? Kaupatkin ovat jo auki? Pilatesstudioni ilmoitti taas avaavansa ovensa ja kuntosalille tai uima-altaallekaan ei tarvitse enää varata aikaa päivää aiemmin. Tapasin juuri tuttaviani brunssilla todella pitkästä aikaa ja meitä oli kymmenkunta yhden pöydän ympärillä ja tämä oli ihan OK. Punaiset teippimerkinnät kieltäen istumasta joka toiselle asiakaspaikalle olivat jo ehtineet kulua lähes irti. Toki kuumetta mitataan edelleen lähes joka sisäänkäynnillä ja erillistä korona-applikaatiota ollaan lanseeraamassa sisäänpääsyjä ja matkustamista varten.

Loppuvuoden osalta on siis paljon optimismia ilmassa, mutta toki samalla ymmärretään, että tilanne voi muuttua milloin vaan huonompaan suuntaan. Tilanne Jakartassa, missä rokotekattavuus alkaa olla jo melko hyvä, ei ole sama mitä muualla maassa. Omat työt jatkuvat kuitenkin 99 prosenttisesti edelleen zoomeissa ja teamseissa, enkä usko, että tämä on ihan heti muuttumassa. Hybrideistä on kuitenkin alettu puhua täälläkin. Varovasti uskallan kuitenkin jo alkaa tehdä jonkinlaista reissusuunnitelmaa tuleville kuukausille, bucket listilta on vielä monta rastia raksimatta!

Tänä vuonna olen ollut yhteensä 18 päivää hotellikaranteenissa. Tämä viimeisin karanteenijakso tuli onneksi ihan mukavalla näköalallapääsi seuraamaan viereisen golf-kentän puttauksia!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s