Uuteen vuoteen

Muutaman kuukauden kirjoitustauon jälkeen ajattelin päivitellä hieman kuulumisia. Loppusyksy (tai mitä ikinä “syksy” täällä tarkoittaakaan) oli työntäyteinen ja yhtäkkiä lokakuun jälkeen oltiinkin jo joulussa ja uudessa vuodessa. Muutaman viikon päästä tulee kuluneeksi jo puoli vuotta Jakarta-elämää. Olemme monesti täällä olevien kollegojen kanssa jutelleet, miten (työ)viikot ja päivät tuntuvat kovin samanlaisilta ja ikään kuin toistavat itseään. Yhtenä syynä tälle lienee muuttumaton ympäristö kotitoimistojemme ulkopuolella: aurinko nousee aina hieman ennen kuutta ja laskee hieman kuuden jälkeen. Päivisin ulkona on kolmisenkymmentä astetta lämmintä, öisin lämpötila putoaa noin seitsemällä asteella. Taivas on nyt sadekauden aikana lähes päivittäin pilvien peitossa, mutta toisinaan aurinkokin näyttäytyy. Menneitä tapahtumia on vaikea sijoittaa tiettyyn ajankohtaan, kun niin syyskuu kuin joulukuukin tuntuivat aivan samalta.

Indonesiassa uuden vuoden alku on ollut monella tapaa synkkä. Koronatilanne on vaikea ja viime viikkoina on mitattu suurimpia tartuntalukuja sitten pandemian alun. Sairaalat ainakin täällä Jakartassa ovat olleet nyt jo jonkin aikaa ääriä myöten täynnä. Suomenkin uutiskynnyksen ovat ylittäneet uutiset Jakartan edustalla tapahtuneesta lento-onnettomuudesta ja Sulawesin maanjäristyksestä, molemmat vain muutaman päivän erolla toisistaan. Samoihin aikoihin toistakymmentä ihmistä menehtyi maanvyörymissä Jaavan saaren länsiosissa. Ja tänä aamuna heräsin uutisiin maan korkeimman tulivuoren Semerun purkautumisesta, joka ei tosin kai toistaiseksi ole aiheuttanut henkilövahinkoja. Tällaisiin uutisiin on toki täällä jo totuttu, sijaitseehan maa hyvin katastrofiherkällä alueella, ja lento-onnettomuushistoriakin on yksi maailman synkimmistä.

Aamukävelyllä Campuhan Ridge Walkilla Ubudissa. Kaukana näkyy viimeksi muutama vuosi sitten purkautunut Gunung Agung-tulivuori.

Päivittäin näitä ympäröiviä “uhkia” ei juurikaan tule enää ajatelluksi. Alussa pelkäsin kovin maanjäristyksiä, joita täällä Jakartassakin on ollut useita tuntuviakin viime vuosien aikana. Ensimmäisten viikkojen aikana säpsähdin heti pienemmästäkin heilahduksesta, joka saattoi olla vain korkean tornitaloni normaalia tuulessa huojumista. Suurempien onnettomuuksien mahdollisuus tuntuu kuitenkin melko pieneltä tässä omassa kuplassa keskellä Jakartan toimistokortteleita. Varsinkin nyt kun oma elinympäristö on koronan vuoksi rajoittunut pääasiassa omaan kotiin, toimistoon ja satunnaisesti johonkin lähiympäristön ostoskeskukseen. Tietysti kaikkeen on hyvä varautua, kuten pitää sekä kotona että toimistolla lähettyvillä pientä earthquake kitiä, jossa on mm. vettä, ruokaa ja ensiaputarvikkeita. Nykyisessä tilanteessa, jossa maan sairaalakapasiteetti on koetuksella ja terveydenhuollon taso muutenkin alhainen, ei olisi kuitenkaan oikein varaa joutua isompaan haaveriin tai sairastua vakavasti.

Olin tämän riisipeltojen ja ankkalaumojen keskellä sijaitsevan joogastudion ainut asiakas. Normaalisti uudenvuoden sesonkiaikaan Ubudissakin olisi enemmän elämää.

Kaiken tämän keskellä on tietysti paljon positiivistakin, ja varmasti vielä enemmän sen jälkeen, kun liikkuminen ja matkustaminen joskus tästä vielä helpottuu. Päästäkseni edes hetkeksi täältä suurkaupungin hälystä pois, päätin koronatilanteesta huolimatta matkustaa Balille lyhyelle joululomalle, kaikkia terveyssääntöjä toki noudattaen. Mennen tullen piti ottaa koronatestit ja perillä kohteessa oli sen verran väljää kaikkialla, että turvavälejä oli hyvin helppo pitää. Tämä oli itse asiassa jo toinen kertani Balilla tämän puolivuotisen aikana, ja vaikka yhtäältä nautin rauhasta ja hiljaisuudesta suurien turistimassojen puuttuessa, toisaalta oli surullista nähdä mitä pitkittynyt pandemiatilanne tekee (ja on jo tehnyt) saaren taloudelle, josta jopa 85% tulee turismista. Ulkomaalaisia turisteja ei Balille voi vielä tulla, joten matkailijat olivat pääasiassa muualta Indonesiasta tulleita.

Tällä reissulla sain kuitenkin edes hitusen nauttia jonkinlaisista normaalin elämän hetkistä pitkillä kävelyillä riisipeltojen keskellä ja hengittämässä raikasta meri-ilmaa. Lyhytkin maiseman vaihto antoi kyllä ihan eri tavalla energiaa tähän uuden vuoden alkuun.

Tämä oli todellakin room with a view Uluwatussa. Silloin tällöin parvekkeeni valtasi villi apinajoukko, joiden riehumista oli hyvä seurata vähän etäämmältä.
Meren kohinassa on jotain äärimmäisen rauhoittavaa. Nukuin ehkäpä vuoden parhaimmat yöunet täällä meren äärellä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s