Edellisestä kirjoituksesta on jo ehtinyt kulua reilusti toista kuukautta. Viikot ovat vain hujahtaneet silmissä ja on vaikea uskoa, että jouluun on enää reilu kuukausi. Varsinkaan täällä, kun marraskuun pimeistä ja loskasäistä ei ole tietoakaan eikä lähestyvä joulu näy toistaiseksi täällä oikeastaan missään. Olen jäämässä jouluksi Jakartaan, mutta katsotaan millaisen joulutunnelman saan tänne tropiikkiin luotua. Tämä on nyt jo toinen kesäinen joulu putkeen, kun viime vuonna vietin joulua Sydneyssä.
Sen lisäksi, että viikot ovat kuluneet nopeasti, ne ovat myös pitkälti toistaneet itseään. Päivät kuluvat etätöissä etäpalaverista toiseen, osallistuen virtuaalimessuille ja suunnitellen virtuaalitapahtumia. En ollut alun alkujaan kovin innokas etätöistä, mutta nykyisin jopa suosin enemmän kotona työskentelyä kuin lähtemistä toimistolle. Välillä kuitenkin pidän toimistopäiviä, jotka ovat myös todella tärkeitä, ettei pääse aivan täysin jumiutumaan kotiympyröihin. Vaikka muuten kaikki on sujunut ihan hyvin, yksi asia mitä olen viime aikoina erityisesti kaivannut on ulkona liikkuminen. Jakartassa se on hyvin hankalaa ja hikistä, joten päivän askeleet saan nykyisin kerrytettyä vain juoksumatolla. Liikkuminen sisällä joko kotona tai alakerran salilla on alkanut tökkiä nyt enemmän ja enemmän ja näin jo heti ensimmäisen Jakartan-syksyn aikana alkanut kaivata maastoihin, metsiin ja raikkaaseen ilmaan.
Päätettiinkin viime viikonloppuna jättää Jakartan pölyt ja saasteet taakse ja lähteä pikareissulle Länsi-Jaavalle Bandungin kaupunkiin, noin parin tunnin automatkan päähän Jakartasta. Vaikka kyseessä on noin 2,4 miljoonan asukkaan suurkaupunki (eli siis jopa Pariisia suurempi), Jakartaan verrattuna tunsi olevansa paljon paljon pienemmässä paikassa. Toisin kuin merenpinnan alapuolelle vajoava Jakarta, Bandung on lähes 770 metriä merenpinnan yläpuolella ja näin sen ilmakin on viileämpää. Ensimmäisenä iltana söimme illallista paikassa, joka sijaitsi korkeammalla kaupunkia ympäröivillä rinteillä ja jouduin ensimmäistä kertaa koko aikana Indonesiassa laittamaan pitkähihaista päälle. Mittari taisi tuossa vaiheessa näyttää noin 20 astetta, mutta miten mahtava oli tuntea iho kananlihalla!
Bandungista piti itse asiassa aikoinaan tulla Indonesian pääkaupunki, mutta toisin kävi. Sen sijaan kaupungista kehittyi viime vuosisadan alkupuolella hollantilaisten teenviljelijöiden keskus, johon perustettiin ravintoloita, kahviloita, luksushotelleja ja eurooppalaisia putiikkeja. Vaikka Bandung on jo päässyt rapistumaan sen kulta-aikojen jälkeen, näkyy kolonialistinen arkkitehtuuri edelleen vahvasti kaupunkikuvassa, kuten monet Art Deco-rakennukset. Kävelimme paljon ympäri kaupunkia ja poikkesimme aina välillä kahviloissa ja ravintoloissa, joita kaupungissa todellakin riittää. Arkkitehtuurin ja taiteen lisäksi Bandung on tunnettu ruokakulttuuristaan. Bandungista tuli kaiken kaikkiaan fiilis “normaalista” kaupungista, jossa oli koronasta huolimatta paljon elämää kaduilla – ja mahdollisuus ylipäätään tutustua kaupunkiin kävellen (toisin Jakartassa).
Bandungin ympäristössä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja vierailla, kuten viime vuonna viimeksi purkautunut tulivuori ja teeplantaaseja, mutta niitä emme saaneet mahdutettua tälle reissulle.
