Edellisen blogitekstin jälkeen koronatilanne Jakartassa ja muuallakin Indonesiassa on edennyt vain huonompaan suuntaan. Kuun puolessavälissä Jakartassa otettiin jälleen käyttöön täällä kaikkien hyvin tuntema PSBB eli Pembatasan Sosial Berskala Besar, eli laaja-alaiset sosiaaliset rajoitukset, joita oltiin kesän aikana jo hieman höllennetty.
Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään äärimmäinen lockdown ja esimerkiksi liikkumiseen kaupungissa ja täältä pois ei ole asetettu merkittävämpiä rajoituksia. PSBB:llä pyritään kuitenkin helpottamaan terveydenhuollon ahdinkoa, sillä isossa osassa jakartalaissairaaloita koronapotilaiden sänkypaikat ovat jo täynnä. Suurempaa helpotusta tilanteeseen ei kuitenkaan ole näköpiirissä vielä pitkään aikaan.
Omalla kohdalla PSBB on tarkoittanut pääasiassa etätöitä ja etäelämää kotioloissa niin kuin monilla muillakin. Kuun alussa pääsin muuttamaan uuteen, varsinaiseen kotiini, jossa olisi tarkoitus asua koko komennukseni ajan eli ainakin seuraavat pari-kolme vuotta. Asunto on moderni ja viihtyisä, vaikkakin tällä hetkellä täällä ei ole muuta kuin sänky ja työpöytä (ensimmäinen must-hankinta Ikeasta!).
Muuttokonttini on kuitenkin jo saapunut Jakartaan noin seitsemän viikon merillä seilailun jälkeen ja toivottavasti ensi viikon aikana saisin omaisuuteni tänne uudelle asunnolle. Olen jo ennättänyt unohtaa mitä kaikkea muuttokuormassa on tulossa, mutta odotan jo sitä, että pääsen vihdoin ja viimein kunnolla asettautumaan eikä tarvitsisi enää miettiä mitään muuttamiseen, purkamiseen ja pakkaamiseen liittyvää (ainakaan pariin vuoteen).
Muutoin lockdownelämä Jakartassa on sujunut suhteellisen hyvin. Oikeastaan kaiken tärkeimmän (ja myös ei niin tärkeän) pystyy hoitamaan hyvin vaivattomasti kotoa käsin. Olen tilannut uuteen kotiini pieniä juttua milloin Instagramin ja milloin Whatsapin kautta, kuten vaikka parvekekalusteita ja tauluja. Noutoruokaa saa näppärästi ja edullisesti Gojek-apilla skootterikyydillä sadoista ja sadoista eri ravintoloista (valikoima on huikea!) ja ruokakauppaostoksetkin sain kotiinkuljetuksena seuraavalle aamulle, kun edellisiltana tilasi.
Indonesia on erilaisten appien luvattu maa ja puhelimeni on täyttynyt jos jonkinmoisista sovelluksista. Jostain luin, että täällä on maailman nopeiten kasvavin markkina mobiilisovelluksille, ja sen on kyllä jo huomannut. Indonesialaisten valmius käyttää erilaisia etäkokousalustoja on korkealla tasolla ja virtuaalitapaamiset ja muut kokoukset ovat hoituneet tähän asti erittäin sujuvasti.
Ensi viikolla on muuttokuorman saapumisen lisäksi tiedossa ensimmäinen Indonesian kielen eli bahasa indonesian Skype-tunti, jota odotan jo innolla. Tässä alkuhässäkässä en ole juuri ehtinyt opiskelemaan kieltä paitsi oppinut sanomaan kanan ja kiri taksikuskille – eli kääntymään joko oikealle tai vasemmalle (ei siis puhuta mistään kanalinnun loppukiristä ;)) Ja tietysti sanomaan kiitokset: makasih (tai formaalimmin terima kasih). Töissä pärjää kyllä englanniksi, mutta bahasan perusteet olisi hyvä hallita erilaisia tilanteita varten.
