Perillä

Ensimmäinen kokonainen päivä Jakartassa takana. Matka sujui ongelmitta, joskin koronarajoitukset tekivät pitkästä matkasta melkoisen epämukavan. Jo Helsingissä Dohan-koneen lähtöportilla annettiin lähes koko naaman peittävät läpinäkyvät muovivisiirit, joita tuli sitten pitää koko matka päällä määränpäähän saakka (eli lähes 20 tuntia). Syödessä ja juodessa sai toki ottaa päästä pois, muuten olisi mennyt aikamoiseksi taiteiluksi. Tämän lisäksi piti siis myös pitää maskia päällä, joten olo oli aikamoisen tukala. Tähän suojainkomboon tottui kyllä suhteellisen nopeasti ja onnistuin jopa nukkumaan pari tuntia Doha-Jakarta-lennolla, vaikka happi tuntui välillä olevan vähissä. Näillä kahdella lennolla sääntöjä noudatettiin pääosin hyvin.

Dohassa ei oltu vielä edes matkan puolivälissä. Sekä maskia että visiiriä tuli pitää päällä koko matkan ajan Helsingistä Jakartaan.

Jakartaan saapuessa oli edessä tarkastuksia toisen perään. Meidät istutettiin pitkään tuolijonoon odottamaan vuoroa joko koronatestiin tai negatiivisen PCR-testitodistuksen tarkastukseen. Pääsin toisen diplomaattiporukan vanavedessä melko nopeasti jonon ohi. Valkoiseen suojapukuun pukeutunut virkailija mittasi kuumeen ja sykkeet ja tarkasteli Suomessa hankkimaani PCR-todistusta. Minut ohjattiin sitten seuraavalle tiskille, josta sain leimat papereihin ja pääsin jatkamaan rajatarkastukseen. Rajalla viisumin tarkistus, leima passiin ja homma hoidettu. Koronatodistuksia katsottiin vielä pariin otteeseen ennen kuin pääsin laukkuhihnojen kautta terminaalista ulos vajaassa tunnissa.

Näin ensituntumalla vaikuttaa siltä, että Jakartassa eletään puolinormaalia elämää, vaikka useita koronarajoituksia on edelleen voimassa. Maskipakko on kaikkialla ja kuumetta mitataan esimerkiksi joka kerta kun tulen huoneistohotelliini sisään. Sali- ja uima-allasvuorot tulee varata etukäteen ja aamiainen tuodaan suoraan huoneeseen. Kahden viikon omaehtoista karanteenia ei (tiettävästi) valvota mitenkään tai tästä ei ollut ainakaan minkäänlaista ohjeistusta lentokentällä maahan saapuessa. Lentokoneessa täytimme keltaiset health alert-kortit, joissa kerrottiin vain ilmoittautumaan paikalliseen terveyskeskukseen mikäli oireita ilmaantuu.

Ensimmäinen päivä Jakartassa takana. Aamulla näkyi vielä jonkin verran sinistä taivasta, päivällä se peittyi savusumuun. Uusi työpaikkani kuvassa heti vasemmalla puolellani.

Pitkän matkustuspäivän jälkeen nukuin ensimmäisen yön kuin tukki, lähes 11 tuntia putkeen, siitäkin huolimatta, että läheisen liikenteen melu kuuluu asuntooni melko kovana. Aamulla heräsin hieman pistävään hajuun. Ihmettelin tätä hetken ennen kuin huomasin tarkistaa, että ilmanlaatu Jakartassa on tänään yksi maailman huonoimmista (aamun ensimmäiseksi täällä ei muuten tarkisteta päivän säätä, joka on lähes aina vakio, vaan ilmanlaatulukemat). Ikkunat ovat visusti kiinni, mutta joistain raoista saastunutta ulkoilmaa pääsee jonkin verran myös sisälle. Heikko ilmanlaatu on täällä asumisen yksi haittapuolista eikä tilanne tule varmasti tässä vuosien aikana paranemaan.

Huomenna on ensimmäinen varsinainen työpäiväni täällä ja lähden pikaisesti käymään työpaikallani hoitamaan välttämättömiä asioita (etäisyyksistä totta kai huolehtien). Muutoin uuden kotikaupunkini kiertely ja paikkoihin tutustuminen saavat toistaiseksi jäädä hieman myöhemmälle. Kaupungin elämää on nyt hyvä tarkkailla ihan vain täältä uuden (väliaikais)kodin ikkunoista. Juuri nyt olohuoneen ikkunasta näkyy futistreenit!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s